Rakas reenipäiväkirja,

Anteeksi, etten ole kirjoitellut kovin ahkerasti viime aikoina. Satuin löytämään ihan oikean työpaikan ja perhevelvoitteetkin ovat vieneet aikaa kiekkoilulta, joten sinä olet nyt jäänyt hieman paitsioon, oi rakas reenipäiväkirja (näin osuvasti jääkiekkotermein ilmaistuna, hehheh). Collateral Damage, sanois Arnold, nääs. Nyt aattelin, että olis korkea aika kirjoitella pieni joulutodistus.

Edellisen muistiinpanon jälkeen JäHin kausi on ollu melkoista vuoristorataa. Alkusarja päättyi kolmen ottelun voittopötkössä ja alkukauden hankaluuksista huolimatta paikka ylemmässä jatkosarjassa tuli varmistettua selvästi. Jatkosarjassa onki sitte taas menty sinne sun tänne, vaiks kovin huonosti ei ollakaan pelattu.

Selitys ajoittaiselle taaperrukselle löytyy helposti, ku kattoo JäHin sisäistä pistepörssiä: mikään joukkue, jossa allekirjoittanut on puolivälissä kautta pakkien pistepörssin kärjessä (ja jopa muutaman hyökijän yläpuolella), ei voi olla tyytyväinen tehokkuuteensa. Ei vaan voi. Joku voisi vedota pelureiden vähyyteen tehottomuuden syynä, mutta olishan sen kai pitäny vaikuttaa munkin tehoihin? Kuiteskin omaa yhden kauden ennätystä jahdataan kovaa vauhtia. Viivalla on tilaa pojat - kiekkoa vaikka Juusolle tai Matille ja siitä yläpömpeliin! Tai sit niinku mulla, vahingossa jonkun mailan kautta längistä sisään.

Toki siinä on sekin, et ensin pitäis osua niitten rautaputkien väliin ja mielellään sen vastustajan laiskanpulskean molarin masun ohi. Ei tässä sarjassa montaa molaria ole, joka keskivertojähiläisen lämyn tai ranarin ottaa reagoimalla kiinni. Meillä näyttäisi olevan vain kaksi peluria, joilla on kaks pistettä per peli tai yli. Lisäksi vain kahdella on maali per peli tai yli. Kuitenkin aiempina kausina kummassakin tilastossa on totuttu näkemään ainakin tuplasti enemmän ukkoja. Muistan kuinka kauden alun reeneissä kattelin JäHin hyökkääjärosteria ja mietin, että ei tällaista juonikkuutta ja tulivoimaa ole ollu vuosikausiin käytettävissä...

Edellinen härkäviikonloppu oli kyllä paha, eipä siinä HiHoa vastaan enää putki kulkenu kellään kovin kevyesti. Onneksi HiHoakin vastaan saadaan myöhemmin vielä yksi tilaisuus ja silloin päästään tuoreilla jaloilla askiin! Ennen joulua olis kiva vielä nokittaa Hokkarit kotona, sit kunnolla protskua joulutauolla koneeseen ja kymmenen kiloa vahvempana tammikuun alun tuplaviikonloppuun. Ehditäänhän siinä jopa kerran tauon aikana reenaamaankin.

Kaiken kaikkiaan joulutodistuksen arvosana voisi olla vaikka sellainen kiltin, mutta inasen laiskan eturivin tytön 8+. Sit kun ruukiet alkaa keväällä osuun tyhjistä sisään ja kokeneemmat maalitykit vihdoin saavat joulupukilta oikean kätisen mailan, niin potentiaalia on ainakin tonne 9+:aan helposti ennen amatsulukion päästötodistusta. "Älliä ja kukkia", niin kuin toivoi se entinenkin abi-tyttö.

- Pistehai