Kaksi peliä, kaksi selkäsaunaa
Jähi palasi joulutauolta kahden vieraspelin merkeissä. Joukkueen synkkä jakso sai jatkoa, kun lauantaina Sentterissä AHK löylytti Jähiä 7-2 ja sunnuntaina Heinolassa paikallinen Tinatuopit 7-4.
Allekirjoittaneelta lauantain AHK-peli jäi väliin, mutta ottelupöytäkirjaa katsomalla voi vetää sen johtopäätöksen, että Jähi ei ollut täysin valmis pitkän tauon jälkeen. Peli oli 1. erän neljännellä minuutilla 3-0 AHK:n johdossa, ja 1. erän jälkeen lukemat olivat jo 5-0. Nimetön lähde joukkueen sisältä kertoi minulle, ettei tässä reaalitodellisuuden kudoksessa olisi ollut taktiikkaa jolla tuo peli olisi voitu voittaa. AHKlla on tähän sarjaan laittaa kentälle melkoisen laadukas nippu. Toki tasaisemmat numerot olisivat olleet mahdollisia, mutta lauantaina ei ollut Jähin päivä ja tuloksena rumat lukemat.
Sunnuntaina Heinolaan suuntasi Jähin raudanluja ydin, kolme hyökkäyskenttää ja kaksi pakkiparia höystettynä laatumaalivahti Ville Kivimäellä. Bussireissut ovat aina mukavia, eikä tämäkään ollut poikkeus. Pelipäivänä sunnuntai ei toki vedä vertoja lauantaille, mutta hyvä päivä sekin on. Bussissa valmentaja Sami Niemenmaa kysyi jostain syystä allekirjoittaneelta näkemystä ketjukokoonpanoista. Ehdotin yksinkertaista metodia, samaa jolla ihmiset valitsevat kaupan hedelmähyllystä banaaneja: parhaimmat yksilöt ensin, sitten vähän jo ylikypsät ja lopuksi jo pitkälle mädäntymisprosessissa edenneet, jos ne vielä jollekulle kelpaavat. Sain tästä kovaa kritiikkiä hyökkääjänero Sami Järvensivulta, jonka mielestä ei ole mitään järkeä laittaa kolmea kiekollista kaveria samaan vitjaan. Valmentaja Sami Niemenmaa kuitenkin katsoi minua silmiin ja nyökkäsi pienen hymynkareen kutitellessa suupieltä. Suunnitelmani hyväksyttiin, ja tällä metodilla valmentaja Niemenmaa laati ketjut. Allekirjoittanut ja Sami Järvensivu laitettiin kolmosketjuun.
Ottelusta sen verran, että peli alkoi lupaavasti, sitten tuli totaalinen pimennys, jota seurasi jonkin aikaa tasapaksua kyntämistä. Ottelun loppupuolella joukkue pystyi esittämään lupaavan nousun jonka jälkeen seurasi mahalasku. Lopputuloksena katkera pettymys Tinatuoppien kolmen maalin voiton muodossa. Tinatuopeista on sanottava sen verran että joukkue osasi pelata riittävän laadukkaasti hyödyntäen Jähin totaalikoomailut tarpeeksi kovalla prosentilla. Tinatuopit teki seitsemästä maalista kaksi alivoimalla, yhden ylivoimalla, ja yhden tyhjiin. Laatupaikkoja vastustajalla riitti, kaverit naputtivat varmasti kolmekymmentä kertaa aivan parhaalta sektorilta, mutta heikko viimeistely ja Ville Kivimäki estivät rumemmat lukemat. Jähilläkin oli paikkansa, mutta ei läheskään samaa määrää kuin vastustajalla.Â
Pelin jälkeen Sami Järvensivu kävi oman Jaakobinpaininsa ja mietti syntyjä syviä väläytellen jopa pelaamisen lopettamista. Ymmärrän Samia tavallaan erittäin hyvin, mutta uskon että pettymys puhui enemmän kuin vakaa ja analyyttinen järki. Sami voisi katsoa ennen seuraavaa peliä Sylvester Stallonen mainiot Rocky-elokuvat läpi. Niissä jokaisessa sankari lyödään maahan, mutta kovalla työllä ja tiikerinsilmällä lopussa aina kiitos seisoo. Uskon vahvasti siihen että Jähikin tässä keväällä vielä voiton ottaa, Sami Järvensivun toimiessa hyökkäyksen kapellimestarina.
Viikonlopun positiivisiin uutisiin kuului hyökkääjä Niko Mansikan kauan odotettu paluu tositoimiin. Niko toi heti juonikkuutta ja monimuotoisuutta Jähin joskus hieman mielikuvituksettomaan hyökkäyspeliin. Oman pään pelaaminen on kuitenkin tällä hetkellä niin sekaisin, että voitosta on tämmöisellä pelaamisella vaikea haaveilla ketään vastaan tässä sarjassa. Joukkueen valmennusjohdolla onkin kovan ja analyyttisen mietinnän paikka - miten tilkitä vuotava peräpää. Luotto parempaan on kuitenkin ainakin allekirjoittaneella vahva, onhan valmennusjohdossa lähes tohtoritason osaamista. Kahden viikon päästä Tinatuopit saapuu Tampereelle ja silloin olisi tarkoitus parantaa ja ottaa voitto pitkästä aikaa.
- Juse #10
