JäHi otti heikon jatkosarjan avauksen jälkeen tervetulleen vierasvoiton MaKosta lukemin 8-4, mutta raporttia ottelusta ei vakiokirjoittajien poissaollessa syntynyt. En tosiaan itse nähnyt peliä, mutta Henry Vähä-Ruoholan neljä maalia nostavat miehen omissa papereissani viimeistelijänä lähes Sami Järvensivun tasolle, ja se Samin tunteville kertoo varmasti paljon. Edes armoitettu maalipyssy Juho Pohjoismäki ei muistaakseni koskaan iskenyt JäHin nutussa neljää maalia, AHK:n paidassa on tosin tainnut syntyä jo enemmänkin. Se mistä se taas johtuu, niin vaikea sanoa, sattumalla näissä asioissa on usein iso rooli.

MaKo-voiton jälkeen oli taas kotipelin vuoro, kun VaPS Vammalasta saapui lauantai-iltana vieraisille. En ole ihan täysin varma milloin viimeksi olen pelannut VaPSia vastaan, mutta voi olla että pitää mennä lähelle vuosituhannen alkua ja HiHo-aikoja. Oli niin tai näin, niin sen verran nuori joukkue oli, ettei siellä niiltä ajoilta tuttuja kavereita juuri varmaan montaa ollut. Valmennusvastuuta kantanut Artturi Koskela oli saanut kasaan täydet kolme kenttä pelimiehiä. Artturi oli rohkeana miehenä valinnut rinnalleen ykkösketjuun kohtuullisen umpijäässä kauden aikana olleet laiturit, eli Kimmo Myllysen ja Jussi Nykäsen. Maalinsuulle luisteli Tuomo Liukku, joka oli torjunut jo MaKo-pelin viimeisessä erässä, mutta lauantaina Tuomolle oli vuorossa kauden ensimmäinen kokonainen peli.

JäHi on tällä kaudella ottanut useita takaiskuja heti pelien alussa, joten valmentaja Koskela esitti ennen pelin alkua toiveen, että jokainen kenttä selviäisi ensimmäisen erän ensimmäiset vaihtonsa ilman takaiskuja, ja niin ehkä hieman yllättäen todella tapahtui. Valitettavasti erän jatko ei mennyt enää niin hyvin, vaan VaPS rokotti JäHin ykkösketjun virheistä kolme kertaa, siirtyen jo 0-3 -johtoon ajassa 14.38. JäHin maalilla Tuomo Liukulle jäi mahdoton tehtävä yrittää paikata kenttäpelaajien koomailuja. Katsomossakin oli normaalia enemmän eloa, ja kannustuksen kohteesta päätellen siellä istui pääasiassa vierasjoukkueen kannattajia. Minulle on aina ollut suuri mysteeri miksi Tampereella kolmosdivisioonakiekko ei kiinnosta lauantai-iltaisin, toisin kuin esimerkiksi Parkanossa tai Urjalassa, jossa tupa on aina lähes täynnä. JäHillä oli ollut murheellisista lukemista huolimatta erässä myös omat paikkansa, mm. Esa Mäenpää pelasi Matias Jääskeläisen läpisyöksyyn, mutta VaPSn maalivahti veti tilanteessa pidemmän korren. Myös Onni Aalto murtautui oikealta laidalta puolittain läpi, mutta sekin tilanne päättyi tuloksettomana. Viimein ajassa 18.33 JäHi pääsi myös rikkomaan kuparisen, ja tapa millä se syntyi oli mielestäni upea: Rudi Harlo katkaisi VaPS:n painostuksen puolustuspäässä, ja pelasi kiekon siniviivan tuntumaan vasemmalle laidalle Petri Nykäselle. Petri näki oikealla laidalla hyvään vauhtiin päässeen Onni Aallon, joka nopeana ja taitavan pelaajana ohitti puolustajan näyttävällä harhautuksella ja napautti kiekon ranteella takaylänurkkaan. Lisäosumia erässä ei enää syntynyt, joten ensimmäiselle erätauolle mentiin vierasjoukkueen 1-3 -johtoasemassa.

Toinen erä jatkoi JäHin ykkösketjun sysimustaa iltaa, VaPS nimittäin teki 1-4 -johtomaalin heti erän alkuun ykköskentän pitkän, pääasiassa omassa päässä pyörityn vaihdon jälkeen. Ykkösketjulla ei kulkenut, mutta onneksi JäHillä oli pelissä kaksi muutakin kenttää. 2-4 -kavennus tulikin heti välittömästi takaiskun jälkeen, ja osuma oli jälleen Urheiluruutu-tasoa: Henry Vähä-Ruohola pelasi kiekon hyökkäyspäässä vasempaan kulmaan Esa Mäenpäälle, joka löysi tarkalla lätyllä maalin kulmalle hiipineen Matias Jääskeläisen, joka ei näistä erehdy. JäHi oli jälleen pelissä mukana. Ensimmäisessä erässä ei ollut vihelletty yhtään jäähyjä, mutta toinen erä muutti tilanteen. Kavennusosuman jälkeen vieraille vihellettiin kaksi jäähyä ja JäHille yksi, mutta molempien joukkueiden ylivoimapeli oli tehotonta. Jäähyjen jälkeen ajassa 31.32 JäHi tuli jo maalin päähän, kun Jere Mäkelä nosti maalin edestä taidokkaalla rystynostolla kiekon ylänurkkaan. Syöttöpisteet maaliin Esa Mäenpäälle ja Henry Vähä-Ruoholalle. Erässä vihellettiin vielä tämän jälkeen neljä jäähyä, joista kolme JäHille. VaPSn ylivoima vaikutti mielestäni pitkään kohtuu vaarattomalta, mutta niin kuitenkin JäHin toisen jäähyn aikana joukkue iski ylivoimamaalin siirtyen 3-5 -johtoon, mitkä olivat myös numerot toiselle erätauolle lähdettäessä.

Tilanne näytti taas pahalta, mutta valmentaja Koskela ei ollut valmis luovuttamaan, vaan valoi uskoa joukkueeseen erätauolla. Luonnollisesti kahden maalin ero kolmosdivisioonassa ei ole ero eikä mikään, mutta JäHin pitkä tuskainen jakso varmaan jonkin verran alkaa jo painaa pelaajiston takaraivossa vieden uskoa pois.

Kolmannen erän alkuun JäHi tappoi toisen erän lopulla alkaneen jäähyn, ja pääsi pian itse ylivoimalle. JäHi sai yv:n pyörimään mukavasti, ja laukauksiakin saatiin aikaiseksi, mutta Vammalan maalivahdilla oli hyvä ilta eikä mikään kuti tuntunut menevän verkon perukoille. JäHin tuskaa lisäsi vierasjoukkueen 3-6 -maali heti välittömästi jäähyn päättymisen jälkeen. Kotijoukkueen riveissä oli vähän parranpärinää siitä, kävikö kiekko maalissa, mutta tuomari oli asiastaan varma ja sen pituinen se. Monesti tällä ja viime kaudella tässä tilanteessa JäHin selkäranka olisi napsahtanut, mutta lauantaina joukkue ei ollut valmis kellahtamaan kyljelleen ja kuolemaan, vaan jatkoi taistelua. Ykköskentän murheellinen ilta sai hieman valoisamman käänteen, kun Artturi Koskela iski vastahyökkäyksestä 4-6 -kavennuksen ajassa 49.28. Virallisissa tilastoissa syötöt maalin nappasivat Matti Kinnari ja Esa Mäenpää, mutta ilmeisesti tuomarilla meni Esan ja Jouni Anttilan numerot sekaisin, Jouni oli siis todellisuudessa toinen syöttäjä. Tuomarin erehdyksen ymmärtää, molemmat pelaajat ovat hyvin liikkuvia ja kovaa laukovia kavereita, ja miesten pelinumeroiden erotuksen itseisarvokin on vain tasan yksi. JäHin kova painostus ja yritys tuotti lisäosuman ajassa 54.44, kun Olli Marttinen löysi Onni Aallon b-pisteen kaarelta, josta Onni pienen poikittaisliikkeen jälkeen iski illan toisen osumansa, taas luonnollisesti aivan maalin ylänurkkaan. Ilta alkoi saada jo jonkinlaisen sankaritarinan piirteitä, kun Kimmo Myllynen toi JäHin tasoihin raudanlujalla rannekudilla, Matti Kinnarin ja Jussi Nykäsen toimiessa syöttäjinä. Kimmo on ollut viime vuodet JäHin parhaita maalintekijöitä, mutta nyt mies iski vasta kauden toisen maalinsa. Jos on JäHin kausi ollut tuskainen, niin on se sitä ollut varmasti myös maaleista elävälle Kimmo Myllyselle. Tasoitusmaalin jälkeen pelikellossa oli vielä vajaat kaksi ja puoli minuuttia aikaa, joten JäHi lähti hakemaan vielä loppuhetkien voitto-osumaa. Valitettavasti myös vierasjoukkueella oli samat aikeet, ja se onnistuikin pakottamaan JäHin pitkän vaihdon väsyttämän viisikon virheisiin omalla alueellaan iskien 6-7 -johtoosuman maalin edestä ottelun viimeisellä minuutilla. JäHi veti tämän jälkeen Tuomo Liukun pois maalin suulta ja yritti tasoitusta kuudella kenttäpelaajalla, mutta ei valitettavasti saanut aikaan yhtään kunnon yritystä. Näin pisteet matkasivat JäHin kovasta taistelusta huolimatta Vammalaan numeroin 6-7.

Vaikka ottelusta tulikin taas tappio, niin mikään ei ota JäHiltä pois kolmannen erän hienoa nousua. Viime vuosien korpivaelluksen aikana kolmen maalin takaa tasoihin nouseminen viimeisessä erässä on ollut äärimmäisen harvinaista. JäHin pelit jatkuvat tulevana sunnuntaina Lempäälässä Akaan Kiekon vieraana.