Koko kauden tappiosta toiseen rämpineen JäHin lauantain vastuksen alkukausi oli sujunut huomattavan paljon positiivisemmissa merkeissä, Hokkarit oli nimittäin pelannut tappioitta: voittoja joukkue oli napsinut kaksi, ja tasapelejä kolme. Toinen voitto-otteluista oli kotipeli AHK:ta vastaan, jonka Hokkarit vei numeroin 8-6. Jos tuosta nyt jotain pystyi ennen ottelua päättelemään, niin ainakin sen, että missään nimessä helppoa peliä ei ollut luvassa. Sellaisia nyt toki ei kovin montaa viimeisiin vuosiin JäHillä ole ollut, suurinumeroisten selkäsaunojen joukossa on ollut tiukempia pelejä ja jokunen voittokin, mutta kovin helpolla joukkue ei ole missään ottelussa päässyt.

En ollut muutamaan viikkoon päässyt joukkuetreeneihin, joten minulla ei ole ensikäden tietoa mitä kaikkea valmentajavelho Sami Niemenmaan ja hänen oppipoikansa Jere Mäkelän kanssa on harjoiteltu, mutta siitä voinee olla varma että valmennusjohto on ajanut JäHiä armottoman kovaa. Tai ainakin niin kovaa mitä nykyjoukkueella pääsee, eli mitään nopeusrajoituksia tuskin on onnistuttu kuitenkaan rikkomaan. No, oli treeneissä tehty mitä tahansa, niin lauantaina Sentteriin saatiin paikalle peräti 18 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia, mikä on käsittääkseni syksyn osallistujaennätys. Syksyllä muun joukkueen tavoin varjojen mailla vaeltanut JäHin voimahyökkääjä Kimmo Myllynen oli istutettu neloskentän laitaan, mutta se ei vaikuttanut miestä masentavan. Katseemme kohtasivat Kimmon saapuessa freesin oloisena koppiin, ja taidettiin siinä vaihtaa vielä pienet nyrkkitervehdykset. Ainakin osa Kimmon hyväntuulisuudesta voitaneen laittaa Ilveksen perjantaisen paikallispelivoiton piikkiin, mutta se on Kimmosta sanottava ettei mies useinkaan kovin masentuneelta vaikuta. Ja miksi vaikuttaisi, hän on mies parhaassa iässään ja pelaa jääkiekkoa JäHin kaltaisessa multitalentteja vilisevässä joukkueessa, kyllä sitä varmasti vähemmästäkin hymyilyttää, ihan ketä tahansa.

JäHille tarjottiin ottelun alkuun heti neljä minuuttia ylivoimaa, kun vastustajan pelaaja sai korkeasta mailasta 2+2 minuutin rangaistuksen. Ketään yhtään enemmän JäHin toimintaa seurannutta tuskin hämmästyttää, ettei ylivoimalla saatu tulosta aikaan. Hokkarit sen sijaan rankaisi JäHiä melkein välittömästi jäähyn päättymisen jälkeen ajassa 5:28, kun kiekkoa ei saatu pois omalta alueelta ja vastustaja pääsi iskemään kiekon maaliin lähietäisyydeltä. JäHin maalilla torjuntavuorossa ollut Jukka Hylli oli tilanteessa voimaton. Muutama minuutti maalin syntymisen jälkeen oli JäHin vuoro joutua alivoimalle. Alivoima vielä kestettiin, mutta Hokkarit siirsi kuusi sekuntia jäähyn päättymisen jälkeen numerot jo 0-2:een. Maalia edelsi JäHin hyökkäykseenlähtöyritys, jonka vierasjoukkue katkaisi siniviivan alla, laukoi kiekon maalille jossa vastustajan hyökkääjällä oli tilaa ja aikaa nostaa rebound-kiekko verkon perukoille. Peli oli 0-2 vierasjoukkueelle, ja ottelu oli kaikin puolin ollut heidän hallinnassaan. JäHi kuitenkin onnistui toisen maalin jälkeen kavennuksessa, jonka pääarkkitehtina hääri Kimmo Myllynen. Kuten aiemmin jo mainitsin, Kimmo pelasi nelosketjun laidassa, mutta maalia edeltäneessä tilanteessa kentälle oli tullut jo ykkösketjusta sentteri Sami Niemenmaa. Kimmo vei kiekon alueelle, jarrutti vetäen vastustajan pelaajat puoleensa, ja vapautti pienellä siirrolla Sami Niemenmaan nokikkain vastustajan maalivahdin kanssa; Kimmon nerokkaan esityön jälkeen viimeistely oli käytännössä vain muodollisuus, mutta toki Samin suoritus oli kliinisen tehokas. Kimmolle riitti 10 sekuntia peliaikaa ykkösketjussa, ja tuloksena oli heti maali.

Tästähän voisi lukijoille laatia pienen matematiikkapähkinän: Jos JäHin ykkösketju saa ottelussa peliaikaa reilut 20 minuuttia, ja jos Kimmo Myllynen tarvitsee 10 sekuntia ykkösketjuaikaa maalin syntymiseen, niin kuinka monta maalia JäHin ykköskenttä tekee pelissä Kimmon pelatessa:

a) ykkösketjussa

b) nelosketjussa

Vastaukset voi esimerkiksi kirjata JäHin Facebook-sivuille tai Aamulehden lukijanpalstalle.

Erän loppupuolella JäHi teki elämän itselleen hankalaksi ottamalla kaksi peräkkäistä jäähyä ajassa 18:43 ja 19:28, mutta kaikeksi onneksi myös Hokkarien ylivoimapeli oli tehotonta. Toisen erän alkuun jäi kuitenkin vielä 43 sekuntia 5-3 -alivoimaa tapettavaksi.

Toisen erän alkuun JäHi sai vierasjoukkueelta hieman apua, kun Hokkarit otti ensimmäisen reilun kahden minuutin aikana kaksi kahden minuutin rangaistusta, sekä yhden 2+10 minuuttisen laitataklauksesta. Taklauksen kohteeksi joutunut Arto Manninen ei pystynyt jatkamaan enää peliä. Hokkarien jäähysuman myötä JäHi paitsi tappoi oman alivoimansa, niin pääsi pelaamaan lähes puolitoista minuuttia 5-3 -ylivoimaa. Tämän ylivoiman aikana joukkue sai sentään pelin pyörimään hyökkäysalueella, mutta mitään kovin selkeää näkemystä siitä miten maali olisi pitänyt tehdä, ei löytynyt. Erä jatkui maalittomana JäHin kuitenkin pystyessä luomaan huomattavasti avauserää enemmän tilanteita, ja työ palkittiinkin kakkosketjun iskiessä tasoitusmaalin ajassa 33:03. Jere Mäkelä vapautti Esa Mäenpään ja Harri Saarisen 2vs1 -hyökkäykseen, ja Esa löysi kuin löysikin taidokkaalla rystylätyllä Harrin mailan maalin edestä vapaana, ja jostain kiekko pomppi sisään. Kun vielä ajassa 38:38 Esa Mäenpää ja Harri Saarinen pelasivat Kimmo Myllysen vahvaan läpisyöksyyn vasemmalta laidalta, josta Kimmo täräytti suorasta luistelusta hirmuranteen yläriman kautta sisään, oli ilmassa ainakin optimististen vihreiden JäHi-lasien läpi katsottuna jonkinlaista pelin käännekohtaa. Valitettavasti vain Hokkarit kuittasi JäHin johtomaalin vain 14 sekunnin päästä tasoihin. Kolmanteen erään mentiin siis tasatilanteessa 3-3.

JäHin sysimustan syksyn keskellä toiset erät ovat jo useammassa pelissä olleet tuloksellisesti parhaat: Vammalassa ja Orivedellä JäHi voitti toisen erän 1-0, ja tosiaan nyt Hokkareita vastaan tuli erävoitto lukemin 2-1. Toisen erän hyvä tulosvire toki on laiha lohtu kun joukkueen pistesaldo näyttää edelleen pyöreää nollaa. Erätauolla valmentaja Niemenmaa painotti joukkueelle henkistä kanttia ja voitontahtoa. Henkinen kantti on kyllä muutaman viime vuoden aikana ollut lujilla, ja jatkuvat tappiot varmasti näkyvät jossain määrin hermoiluna tiukoissa paikoissa. Mutta kyllä tässä korpivaelluksessa osansa on ollut myös vastustajilla. Kylmä fakta taitaa kuitenkin olla se että kolmosdivisioonakin on nykyään ihan kova sarja, huonolla pelillä ei vaan pärjää.

Valitettava fakta on myös sekin, että lauantaina vierasjoukkue oli kolmannessa erässä parempi. Hokkarit iski kolmannen erän ensimmäisen kymmenen minuutin aikana pelin 3-5:een, ja kun vierasjoukkue teki vielä maalin alivoimalla ajassa 54:14, alkoi JäHiläisten usko voittoon olla jo lujilla. Petri Nykänen toi JäHille pientä lohtua ylivoimapelin jälkeisessä kavennuksessa maalin edestä Matti Kinnarin ja Harri Saarisen toimiessa syöttäjinä. Hokkarit herkutteli vielä 17 sekuntia ennen loppua loppunumeroiksi 4-7 JäHin oman pään sekoilun avittamana. Maalivahtien torjunnat pelissä olivat 50-32, eli Jukka Hylli sai tehdä taas ihan kunnon iltapuhteen, toki JäHin maalivahtina tuntuu harvoin jäävän kovin pieniin torjuntalukemiin.

JäHin lauantain esityksessä oli paljon hyvää, mutta kolmannen erän totaalinen mahalasku kyllä jätti huonon maun suuhun. Joukkue pystyy ajoittain esittämään ihan kelvollista kiekkoa, mutta ehjää 60 minuutin suoritusta ei tunnu millään tulevan. Sitä ja pisteitä lähdetään seuraavaksi metsästämään tulevana lauantaina Hämeenlinnaan, jossa vastaan asettuu HPK Icedogs.