Sarjakärki vierailulla

Lauantaina JäHi sai vieraita Jyväskylästä, kun sarjajohtaja Riemu saapui Tampereelle. Kuulemani mukaan Riemu on tällä kaudella ollut lähes voittamaton, ainoa tappio tuli marraskuussa nimenomaan JäHille, kun peli päättyi Hippoksella 3-4. Sen pelin voittomaalin laukonut Sami Niemenmaa oli nyt poissa, mutta JäHi oli saanut kuitenkin raavittua kasaan kolme täyttä ketjua.

Riemu on siis ollut kauden mittaan hyvässä vireessä, ja JäHikin seilasi pienessä voittoputkessa, joten lähtökohdat otteluun olivat molemmilla joukkueilla hyvät. Illasta tuli kuitenkin hyvin yksipuolinen näytös, kun Riemu vei pisteet lukemin 1-12. Kerrotaan nyt pelistä kuitenkin jotain muutakin, ja kurkistetaan mitä numeroiden taakse kätkeytyy.

Otteluraportin kirjoittaja oli perjantaina viinipäissään fantasioinut pyörittävänsä Riemun nuorukaisia kentällä mielensä mukaan, mutta niin kuin usein ennenkin, viinahoureet eivät pitäneet läheskään kutiaan. Riemu näytti hyvin nopeasti miksi on sarjakärjessä, kun joukkue vyöryi kerta toisensa jälkeen JäHin alueelle. Allekirjoittanut vanha pitkätukka oli etenkin liemessä, vastassa oli paitsi nuoria niin myös nopeita ja suhteellisen taitavia kavereita. 

Ensimmäinen erä oli silti numerollisesti tiukka, kun Riemu rikkoi kuparisen vasta erän loppupuolelta. Maali lyötiin sisään poikittaissyötöstä maalin kulmalta, Ville Kivimäki maalissa oli voimaton. JäHilläkin oli kyllä erässä paikkansa, mm. kakkosketju pyöritti peliä hyökkäyspäässä ylivoimalla melkein kaksi minuuttia. Ketjussa olikin erittäin hyvä cocktaili ylivoimaa ajatellen: Taitavat Mikko Lehtonen ja Tuomas Männistö häärivät kapellimestareina, viivalla aina vaaralliset Oliver Schärer ja Tuomas Pärssinen, sekä maskissa kimppu lihaksia Jukka Laihon muodossa. Kentän peliä ihaillessa ajattelin että onko Suomella varaa peluuttaa moista ryhmää kolmosdivisioonassa? No, siinä missä Suomi mahdollisesti häviää, niin Jähi voittaa. Kaikesta hehkutuksestani huolimatta tulos oli tällä kertaa nolla, maalin asti kiekkoa ei saatu hyvistä yrityksistä huolimatta.

Toisessa erässä Riemu lisäsi erän alussa nopeasti johtonsa 0-3:een. Tämän jälkeen JäHi sai 5-3 ylivoiman, jonka aikana Matti Kinnari pamautti kiekon nahkaan, mutta peliväline kimposi kentälle takaisin niin nopeasti ettei tuomaripariskunta pysynyt mukana. Peli katkaistiin ja pienen neuvonpidon jälkeen tuomaristo päätti ettei maalia syntynyt. Laskujeni mukaan tämä oli jo JäHin kolmas hylätty maali tällä kaudella. Insinöörit voisivat ehkä kehittää tähän jonkin teknisen ratkaisun, jolla maali voitaisiin todeta helpommin. Tai sitten JäHiläisten pitäisi liruttaa kiekot riittävän hiljaa maaliin jotta tuomaristokin pysyisi mukana.

Peli oli 0-3, mutta vielä oli erä aikaa kääntää homma kotiin. Kolmas erä oli kuitenkin JäHiltä ottelun heikoin. Riemu naputti neljä nopeaa maalia ja osa JäHin pelaajistosta taisi jo hieman luovuttaa siinä vaiheessa. Perusjähiläinen ei nimittäin ole elämässään joutunut käsittelemään juurikaan pettymyksiä, joten tämmöiset sinänsä harvinaiset tappioasemat ovat henkisesti vaativia käsitellä. Hieman lohtua tilanteeseen toi Juuso Lahtinen, joka pamautti suoraan aloitusvoiton jälkeen kiekon ylänurkkaan. Tilanteessa Riemun maalivahdilla ei juuri ollut maskia, mutta hänen lohdutuksekseen on pakko sanoa että Juuson veto on kova ja vaikeasti kopattava. JäHin pakeista maaleja viivalta ilman maskia Juuson lisäksi tekee lähinnä Petri Niemi.

JäHin kavennuksen jälkeen Riemu pisti kiekon pussiin vielä viidesti, josta nopeasti ynnäämällä matemaattisesti lahjakkaat saavatkin lopputuloksen 1-12. Perusjähiläisen lähimuisti on lyhyt, joten tätä tappiota tuskin kauaa surraan. Urheilussa on se mukava puoli, että uusia tilaisuuksia näyttää taitojaan tulee aina lisää, ja usein nopeallakin aikataululla. JäHikin jatkaa kotikaukalossaan tulevana viikonloppuna Tikkakosken Pelikaaneja vastaan toivottavasti paremmin tuloksin.

- Punainen Majava