Sirén upotti Jähin

Jähi ja AHK kohtasivat tällä kaudella toistamiseen lauantaina niin sanotussa back-to-back -ottelussa Jähin toimiessa isäntänä. Ottelu pelattiin poikkeuksellisesti Sentterin uudemmassa hallissa, jossa Jähi ei ole koskaan ottanut pistettäkään III-divisioonan sarjapeleissä. Kun vielä muistaa sen faktan, ettei Jähi ole ikinä voittanut AHK:ta, niin pessimisti olisi voinut olla ennen ottelua alla päin. Perusjähiläinen kuitenkin tietää että jääkiekko-ottelua ei tilastoilla ja paperilla pelata, vaan voiton ratkaisevat teot kaukalossa, joka on O'Connelsin ohella perusjähiläisen lempipaikkoja.

Jähin viime viikkojen kokoonpanomurheet olivat hieman helpottaneet, kun kokoon oli saatu haalittua lähes kolme kenttää jääsotureita. Rookie-komeetta Juho Pohjoismäki oli edelleen poissa, mutta aina vahvat Timo Komu ja Sami Järvensivu tekivät paluun kokoonpanoon. Uutena miehenä Jähin paidassa debytoi Ville Välimäki, joka oli istutettu kahden konkarin, Jukka Laihon ja Jussi Nykäsen, rinnalle.

Valmentajaosastollakin oli erittäin vahva osanotto, kun kaikki kolme valmentajaa olivat saaneet kammettua itsensä paikalle: Pääkoutsi ja kalifi Petri Väisänen, apuvalmentaja ja taktinen velho Sami Niemenmaa, sekä hyökkäyspelaamisen ja maalinteon ekspertti Joose Kreutzer. Valmentaja Sami Niemenmaa painotti ennen ottelua kahta asiaa: lähdetään parantamaan edellisestä pelistä, ja toisen asian olenkin jo unohtanut. Olin Samin kanssa samaa mieltä, edellisen ottelun selkäsaunaa ei nyt saisi antaa tapahtua. Ihan jo senkin takia että katsomossa oli useita ystäviäni seuraamassa ottelua.

Ensimmäinen erä oli Jähiltä viime aikojen peleistä tuttua normisuoritusta: kohtuu sekavaa kohellusta AHK:n hallitessa kenttätapahtumia vahvalla liikkeellä. Erän ainoan maalin teki AHK ehkä hieman onnekkaan pomppukiekon jälkeen. Kalastusreissun jälkeen kokoonpanoon palannut vahvajalkainen puolustaja Matti Kinnari ei saanut pomppivaa kiekkoa katkaistua, ja kärkäs AHKn hyökkääjä karkasi läpiajoon ja pisti kiekon tolpan kautta sisään. Jähilläkin oli erässä omat paikkansa, mutta maaliin asti kiekkoa ei valitettavasti saatu. Sami Järvensivu koki erässä kovia kun maalintekoyrityksen jälkeen AHKn puolustaja antoi hänelle lisävauhtia laidan toimiessa liikkeen lopullisena pysäyttäjänä. Sami poistui pukukopin puolelle parantelemaan iskun saanutta polveaan Jähin valmennusjohdon seuratessa synkkänä ykkösketjun syömähampaan kohtaloa. Kaikkien helpotukseksi vamma ei ollut fataali, vaan Sami pystyi jatkamaan ottelua toisessa erässä.

Toisen erän alku olikin sitten synkkä. Ex-jähiläinen, kolossimainen Valtteri Sirén painoi illan ensimmäisen maalinsa suoraan poikittaissyötöstä lähteneellä laukauksella. Veto oli millintarkka ja Jähin luottovahti Ville Kivimäki oli aseeton. Hetki tästä ja AHK meni jo 0-3 -johtoon. Perusjähiläisen leuka alkoi jo painua rintaa kohti, mutta sitten ykkösketjun Sami Järvensivu näytti luonnettaan. Kiekko maaliin ehkä jonkun kyynikon mukaan onnekkaasti. Sami Järvensivun uraa tarkemmin seuranneet kuitenkin tietävät kaverin lahjat maalinteossa, eikä niillä ole onnen kanssa mitään tekemistä. Kaikki on kovan työn, hien, veren, kyyneleiden, kebabin ranskalaisilla ja loputtomien toistojen ansiota. Usko Jähin leirissä kasvoi, ja otteissa alkoi näkymään orastavaa järkevyyttä. AHK ehkä hieman passivoitui ja antoi Jähille avaimet käteen. Erän loppupuolella tulikin sitten useita maaleja. Jari Viskari pelattiin takamiehen tontille vapaaksi, ja puumaila puhui kaventaen tilanteeksi 2-3. Seuraavaan vaihtoon AHKn härkämäinen Valtteri Sirén survoi illan toisen osumansa maalin edestä usean Jähiläisen estelyistä huolimatta vieden AHKn taas kahden maalin karkumatkalle. Kun tilanne on tukala, kääntyvät perusjähiläisen silmät usein Sami Järvensivuun. Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä. Sami heitti Jori Lehterän lanseeraaman "no look"-syötön höynäyttäen AHK:n puolustuksen ja maalivahdin, ja maalitykki Timo Komulla oli kohtuullisen helppo paikka nostaa 3-4 -kavennusosuma maalin kulmalta. Erän lopussa Sami Niemenmaa pääsi luikertelemaan vapaahkoon vetopaikkaan, mutta tällä kertaa luja rannelaukaus meni valitettavasti yli maalin. Erätauolle siis AHK:n maalin johdossa.

Usko ja toivo Jähin kopissa oli toisella erätauolla vahva, ja ehkä ilmassa oli myös ripaus veljellistä rakkautta. Kolmannen erän suoritus kentällä muistutti kuitenkin enemmän keväisen sulavan hangen alta paljastuvaa koiran kikkaretta. AHK:ta ei pystytty ihan tosissaan haastamaan missään vaiheessa. Valtteri Sirén viimeisteli hattutemppunsa erän puolivälin jälkeen ylivoimalla pamauttamalla kuuluisan rannelaukauksensa aivan yläriman alle. Jähin kirin katkaisi viimeistään pari minuuttia ennen loppua saatu rangaistus väärästä vaihdosta. AHK pelaili minuutit pois ylivoimalla ilman suurempaa stressiä. Näin Jähi joutui taas kerran taipumaan AHKn käsittelyssä loppunumeroin 3-5.

Ottelun jälkeen Jähin kopissa oli kahtalaista näkemystä: osa piti otteita ihan kelvollisina ja lupausta herättävinä, kun taas osa ei suostunut näkemään tappiossa mitään hyvää. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että aina pitää takertua pienimpäänkin positiiviseen asiaan, muuten elämästä tulee sietämättömän vaikeaa. Jähi taisteli kelvollisesti, mikä ei tällä kertaa kuitenkaan voittoon asti riittänyt taitavaa vastustajaa vastaan. Jopa vahvojen Jähi-lasien takaa katsottuna AHK oli kentällä parempi joukkue. Kiekkopelit eivät kuitenkin onneksi pelaamalla lopu. Jähi lähtee tulevana lauantaina katkaisemaan orastavaa tappioputkea, kun vastaan luistelee emäseura Hiki-Hockey.