Kausikertomus 2008-2009

Kauden 2007–2008 tomun laskeuduttua ja pelaajiston kirmattua ansaitulle kesälomalle, alkoi tyypillinen huhumylly seuraavan kauden pelaajasopimuksista pyöriä kiivaana. Myös tinkimättömän lahjomaton ja äärimmäisen tarkka rupriikkien lähde, JäHin Tietotoimisto (JTT), tarttui huhuihin uutissähkeissään: oliko totta, että puoli joukkuetta lähinnä JäHin junioriosastolta olisi vaihtamassa maisemaa ennen seuraavaa kautta?

Tottahan se oli. Mutta oliko myös totta, että syy tähän olisi kyseisten pelureiden väsyminen JäHissä harjoitettuun tiukan juhanitammismaiseen valmennustyyliin, joka ei tarjonnut tarpeeksi tukea juniorien pelilliselle ja taktiselle kehittymiselle? JäHissähän on perinteisesti oletettu, että Barbapapoja muistuttavat muovailuvahan palaset – kutsutaan joissain joukkueissa myös termillä ”pelaajat” – olisivat valmiiksi älykkäitä ja taktisesti kypsiä toteuttamaan valmentajansa villeimpiäkin visioita kuin hyvin öljytty pappatunturi.

”Karu totuus kuitenkin on, että suurin osa näistä ns. älykkäistäkin ’pelaajista’ on fysiikaltaan lähempänä Barbamamoja ja taktiselta kypsyydeltään jossain ameeban* ja kultakalan välimaastossa”, kirjoitti ilman virneen häivääkään JTT kesällä 2008.
[* yksisoluinen alkueläin, toim. huom.]

Olipa joukkopaon syy mikä tahansa, olivat jatkuvat huhut johtaa ison, vaaleanpunaisen paniikkinappulan painamiseen syksyn ja sitä myöden uuden kiekkokauden lähestyessä. Puhelimet pirisivät ja voitelurahat vaihtoivat omistajaa useampaan kertaan suuntaan ja toiseen ennen uuden kauden korkkaavaa syyskokousta ja jopa vielä sen aikanakin. Pahimmin pelimerkit tuntuivat olevan sekaisin maalivahtiosastolla, jossa Ville Kivimäen jättämille ylisuurille pelihousuille ei tuntunut löytyvän kelvollista täyttäjää.

Kaikeksi onneksi JäHin maine haastavana, mutta erittäin…hmmm…pelaajaystävällisenä seurana oli kiirinyt kauemmaksi kuin kukaan osasi odottaakaan, aina Ruovedelle ja suurelle Venäjän maalle asti. Ympäri maakuntaa ja naapurimaita alkoi siis olla tyrkyllä vaihtelevan tasoisia pelimiehiä, joista joukkueeseen luonnollisesti noukittiin vain parhaat. Kun tolppien väliinkin löytyi lopulta kauden mittaan mystisistä lauantai-iltojen riennoistaan tunnetuksi tullut Erno Koivumäki, alkoi joukkueen uusi runko olla kasassa hyvissä ajoin ennen ensimmäistä sarjaottelua. Vastoin kaikkia odotuksia valmennusvaltikka pysyi tiukasti rautakansleri Petri Väisäsen hyppysissä sillä pienellä erotuksella, että vastuu maalivahtien virittämisestä huippukuntoon kaadettiin Sami Järvensivun niskaan.

Kautta edeltävän draaman jälkeen ei varsinaisesta syyskauden pelillisestä osuudesta sitten jäänytkään paljon jälkipolville kerrottavaa. Turpaan tuli liian usein, liian suurinumeroisesti ja jopa liian monelta JäHiä huonommaltakin joukkueelta – kyynikko voisi kysyä, että pitäisikö tarkemmin ottaen edellisen muotoilun sijasta sanoa ”…liian monelta jopa JäHiäkin huonommalta joukkueelta”?

Näin puheenjohtajan ominaisuudessa voin todeta seuran virallisen selityksen heikolle alkukaudella olevan, että vanha ja kokenut kaarti täytti paikkansa, mutta uusien täsmähankintojen osalta mentiin hieman metsään. Kuinka joukkue voi jaksaa taistella voitosta illasta toiseen, jos vesipullotkin ammottavat tyhjyyttään ja vanha kaarti uuvuttaa itsensä kantaen pelipaitoja ja kiekkoja ennen peliä? Johan siinä kihti alkaa vaivata vahvintakin jässikkää!

Niin suurta kriisiä ei kuitenkaan olekaan, jota yksi hyvin ajoitettu saunailta ei voisi korjata. Alkukevään hengennostatussauna nimittäin muutti JäHin kurssin täysin – voittojakin alkoi ropista ja vielä muutamaa peliä ennen kevätkauden päätöstä oli JäHi täysin rinnoin ja levein persauksin taistelemassa jopa jatkosarjan voitosta!

Suurin yksittäinen tekijä kurssin kääntymisessä oli selvästikin yksi ainoa onnettoman huonosti ajoitettu lausahdus saunaillan pikkutunneilla: ”Jos joukkueessa olisi aluepäällikkötasoinen johtohenkilö, hän kyllä varmasti pitäisi auktoriteetillaan ruukiet kurissa ja juomapullot täynnä”, totesi ruukie P. Seppänen ja tuijotti kaljapulloonsa. Sillä siunaaman sekunnilla piti JäHin hallitus hätäistunnon ja noin 30 sekuntia myöhemmin oli Seppänen nimitetty JäHin kautta aikain ensimmäiseksi Aluepäälliköksi.

Kaiken kaikkiaan kaudesta muodostui siis kohtuullinen menestys, varsinkin kevätkauden osalta ja suuhun jäi sopivan vadelmainen maku. Menestymään tottuneessa seurassa ei ”kohtuulliseen suoritukseen” voi kuitenkaan täysin tyytyväinen olla, vaan hieman jäi parannettavaa tulevalle kaudelle. Oletettavasti pelaajavaihtuvuus ensi kauteen lähdettäessä tulee olemaan huomattavasti pienempi ja näin ollen joukkue valmiimpi heti kauden ensipelistä alkaen.

Luottamus valmennusjohtoon mitataan lopullisesti tulevassa syyskokouksessa ja kokemuksesta tiedetään, että JäHin valmentajan palli on pieni, mutta tuulinen paikka. Nähtäväksi kuitenkin jää, alkaako valmentajapeli taas kerran jo kevätkokouksessa – vahvimmilla taitaa olla sellainen henkilö, jolla riittää vainua löytää S. Niemenmaan rinnalle ketjukaverit, joille voi oikeasti syöttää…

Tampereella 25.4.2009,

Petri Niemi
puheenjohtaja, JälkiHiki-Hockey ry