Kirjaudu
Uusimmat Artikkelit

Rakas reenipäiväkirja,

Voitto! Jeah! JäHi osaa ku osaaki pelata vähän lötää! Kiekkojumalien pyllistely meidän suuntaan loppu lauantaina Jyväskylässä, ainaki väliaikaisesti ja osittain. Toinen persposki jäi tosin vähä Timon suuntaan vielä. Sen ennätyspitkä megalomaaninen pisteputki katkes, vaikka pari hyvää paikkaa olikin. 1 vuosi, 8 kk ja 21 päivää, 27 ottelua. Voi olla, että sitä ei iha heti rikota. Toikaan ei kyllä oo pisin ennätysputki ylipäätään JäHissä. Niinku aiemminkin jo kirjoitin, mun maaliton putki kesti päivää vaille kaks vuotta (vai olikohan se peräti kolme vuotta).

Alkusarja päättyi meitin osalta kahteen taaperrukseen, joista toinen oli ihan katastrofi ja toinen nitkahti pelin puolen välin jälkeen. Pojat piti tässä välissä henkevän keskustelupiirin, jota myös saunaillaksi kutsutaan. Ite en päässy paikalle musta riippumattomista syistä. Esitin jo etukäteen kitkerän mielipiteeni asiain laitaan pitkän sähköpostin muodossa, jota puolet joukkueesta ei ollu jaksanu ees lukee. Yritin kuitenkin kovasti olla vaikuttamassa sitä kautta edes.

Saunalla oli ilmeisesti itketty ja halailtu oikein urakalla, sen verran hyvä fiilis bussissa vallitsi ku hyppäsin anopin lihapullakastiketta masu täynnä Jämsän Shelliltä kyytiin. Poissa oli tappiomieliala, vaikka etukäteen selvästi kaikki odotti kovaa vastusta. Hyvä merkki oli sekin, että vastustajan psyykkaaminen alko jo bussimatkalla Riemun facebook-tulosveikkauksen sabotoinnilla. Sama psyykkaaminen jatku hallilla, kun Tuomas kävi pyytämässä meidän Ville-molarille buranaa vastustajan huoltajilta. Hehee. Tosin burana tais tulla oikeasti tarpeeseen, mutta väliäkö sillä.

Itse pelissä meillä ei paria erän alkua lukuunottamatta ollu hädän päivää. Ekassa erässä oltiin tietty puolustuskannalla enemmän, mutta pitihän sitä vähän varmistella ja kattoa mihin vastustaja pystyy. Ottelun puolen välin jälkeen oltiin jo selkesti hallitsevampi osapuoli, varsinkin JäHin alivoima oli jälleen kerran enemmän mahdollisuus kuin huolenaihe. Väittäisin, että enemmän pelattiin vastustajan päässä meidän av:lla muutamaan otteeseen.

Toisin kuin aiemmin, pääkoppakin pysy kasassa parista kyseenalaisesta vihellyksestä huolimatta. Tuomareiden puolustukseksi on sanottava sen verran, että aika monta meidän koukkua kyllä päästivät läpi, eli enemmänkin alivoimaa olis voinu helposti tulla. Kovin keskustelutaitoisia kavereita tuomarit eivät olleet. Eniwei, ei menny kovin pahaksi rääkymiseksi vaihtoaitiossa ja mikä tärkeintä, peli ei seonnu ihan täysin siihen paikkaan. Taisin olla mä kun huusin erimielisyyksiä vihellyksiin meistä eniten, mutta enpä antanut sen vaikuttaa peliini.

Selkäranka kesti myös sen, että Riemu johti peliä maalilla peräti kolmeen otteeseen, me siirryttiin ekaa kertaa johtoon ajassa 58.29 Sami-valkun hienolla yläpesäranarilla. Tää oli selkeästi valmennusjohdon strategiana, että niitataan johtomaali niin myöhään ettei Riemulla ole enää aikaa selvitä shokista ja tasoittaa. Tekisi mieli listata tässä kaikki pelin onnistujat, mutta niitä oli poikkeuksellisen paljon. "Normaalien" johtohahmojen lisäksi parrasvaloissa loisti esimerkiksi Tatu muutamalla hienolla kikalla ja Petri-valkun vapautuksella läpiajoon (josta tuli tärkeä 1-1 -tasoitus).

Kirkkainpana tähtenä ylitse muiden lensi kuitenkin Juse, joka (Riemun otteluraporttia siteeratakseni) päätti jääkiekkohistorian hitaimman vastahyökkäyksen tärkeään 2-2-maaliin. Tuon luonnehdinnan kanssa ei kauheasti voi olla eri mieltä, harvassa on ne pelit joissa Juse ehtii mukaan hyökkäykseen 20 metrin takamatkalta ja vieläpä ennen vastustajan hyökijöitä. Jusen vahvuudet ku on ihan muualla ku luistelunopeudessa. Kerrankin oli sellanen peli, että saatiin pelata ylivoimahyökkäykset samalla vauhdilla ku yleensä reeneissä - lähes kävellen siis. Sen takia ne onnistukin niin hyvällä prosentilla.

Jusen toinen maali olikin sitten viileyden huippu. Mies odotti ja odotti, mutku molari ei millään halunnutkaan siirtyä peittämään etukulmaa, niin oli pakko laukoa tyhjiin. Mieluummin mies olis kuulemma halunnu ujuttaa längistä, niinku Janne Ojanen.

Me pelattiin siis toistaseks kauden paras peli, mutta varmasti pystytään vieläkin parempaan tarvittaessa. Vastustaja ei ollu ihan sitä luokkaa ku odotettiin, ainakaan niitten alkulohkon tulosten perusteella. Riemu pelasi jotakuinkin just niin, ku JäHi normaalisti pelaa: halutonta neppailua hyökkäyssiniselle asti ja siitä vastahyökkäys omiin. Taas huomattiin, että ei kannata tutkia niitä tilastoja liian tarkkaan ennen peliä, tää on vaan kolmosdivaria ja kaikki on mahdollista (myös JäHin 19-4-tappio Nokialla).

Luulen että Riemu tuli melkoisen takki levällään peliin ja sitä fiilistä on vaikea kääntää kesken matsin. Bussimatkalla Riemun facebook-sivulle JäHin nimellä kirjoitetut viestit tyyliin "täältä on tulossa 6+1 peluria, Riemu voittaa 15-1" teki selvästi tehtävänsä. Joko näin, tai sitten voidaan päätellä että alkusarjan kolmoslohko oli tasoltaan kauttaaltaan aika vaisu.

Toivotaan, ettei Riemun pojat vetäneet pahasti hernettä nenään näistä meidän psyykkauksista ja suun soitosta, se nyt vaan sattu oleen hyvä konsti herätellä omaa porukkaa. Peli itsessään oli siisti, ainoa myllykin tuli vasta kaks sekuntia ennen pelin loppua. Riemulaiset olivat oikein ymmärtäväisiä toisen kohtaamisen pelipäivän siirron suhteen, jotta me saatiin sovitettua hyvä pelipäivä talviklassikkoa varten - se oli hieno ele se.

Saas nähä kantaako peli-ilo parin viikon päästä Tikkakoskellakin vielä. Oishan sekin kiva voittaa, vaikka kakosdivariin ei mitään hinkua olekaan.

- Ah-niin-iloinen-pakki