Kirjaudu
Uusimmat Artikkelit

Hienon Talviklassikon jälkeen koitti paluu arkeen, kun JäHi matkusti lauantaina Lahteen ottamaan mittaa paikallisesta Panthersin joukkueesta. Toisin kuin klassikossa, tällä kertaa valmentaja Ville Kuusinen joutui operoimaan huomattavasti ohuemmalla kalustolla, kun bussin kyytiin istahti maalivahti Tuomas Kantolan lisäksi vain kymmenen pelimiestä. Klassikossa 200. pelin JäHissä tililleen saaneen Jari Viskarin työmoraali ja suuri kiekkosydän konkretisoituivat siinä, että mies ilmestyi Launeen jäähallille JäHin avuksi omalla kyydillään, keskeyttäen näin lomareissunsa.

Matka Lahteen sujui muuten mukavasti, jos ei lasketa sitä, että Tuomas Kantola ymmärsi matkan aikana sähköisen viestittelyn päätteeksi maalivahdin räpylän jääneen Tampereelle. Nohevana ja laajalti verkostoituneena modernina urheilijana hän kuitenkin nopeasti kontaktiensa avulla järjesti itselleen vararäpylän, joka toimitettiin kaiken lisäksi suoraan pukukoppiin perillä Lahdessa. En lähde tässä avaamaan räpylän kyydistä jäämisen tapahtumienkulkua sen enempää, muuta kuin toteamalla syyllisten olevan tiedossa, ja heitä tullaan sakottamaan asiaan kuuluvasti. Tuomas itse ei kuulu tähän syyllisten ryhmään.

Kapea rosteri, ja etenkin puolustajien vähyys, pakotti valmentaja Kuusisen siirtämään JäHin pistepörssin ykkösen, Matias Jääskeläisen, puolustajan tontille. Muuten kasassa oli kaksi kenttää, tosin oikeaa laitaa pelasi kolme kaveria. Lähtökohdat otteluun olivat kuitenkin siinä mielessä tasaiset, että Panthersillakin oli vain se suunnilleen kaksi kenttää pelaajia, mikä JäHilläkin.

Ottelun ensimmäinen erä oli tuloksellisesti tasainen, molemmat joukkueet iskivät kaksi maalia. Panthers rokotti ensin nopeaan tahtiin kahdesti JäHin virheistä, mutta erän lopulla JäHi iski pelin yhtä nopeasti tasoihin. Vierasjoukkueen ensimmäisen maalin teki ylivoimakuvion päätteeksi Jari Viskari, hyvät syötöt tilanteessa antoivat Ville Välimäki ja Onni Aalto. Tasoitusmaalin ja jo kauden yhdeksännen osumansa iski Kimmo Myllynen. Tilanteessa Henri Ahokas pelasi nerokkaan kukkukiekon keskialueelle, josta nopeakinttuinen Kimmo karkasi läpisyöksyyn. Yleensä näissä tilanteissa Kimmo tekee tavaramerkkiharhautuksensa - siirto rystylle ja kiekko maalin kattoon - tällä kertaa kuitenkin mies päätyi hieman erilaiseen variaatioon liruttaen kiekon rystyltä maalin alanurkkaan.

Kohtalaisen ensimmäisen erän jälkeen nähtiin JäHiltä todellinen kyykkäys. Panthers iski toisessa erässä kahdesti yv:llä ja neljästi tasakentällisin, JäHin joutuessa tyytymään yhteen maaliin. Panthers teki 3-2 -johtomaalin toisen erän ensimmäisellä minuutilla, ja loput viisi maalia syntyivät hieman myöhemmin vajaassa kuudessa minuutissa. Olen pitkän JäHi-urani aikana todistanut vastaavia romahduksia useammin kuin olisin halunnut, mutta on pakko todeta, että ei näihin ikinä totu. Voin kertoa että se tunne, kun jokaisessa vaihdossa punalappu palaa omassa päässä, ei ole mitenkään mukava. Satunnainen tarkkailija olisi voinut Panthersien maalikimaraa seuratessaan luokitella JäHin heikoksi joukkueeksi, mutta itse toki tiedän paremmin. Romahduksen syyt olivat mielestäni tällä kertaa JäHin tuttuun tyyliin lepsu puolustus ja heikko kenttätasapaino, Panthersin todella tehokas viimeistely, sekä Tuomas Kantolan ongelmat totuttautua lainaräpylän totutusta poikkeaviin dimensioihin. Jos edellinen lause kuulostaa mielestäsi selittelyltä, niin se johtuu vain siitä, että sitä se juuri on. Sami Niemenmaa tarjosi JäHille erän lopussa hieman lohtua survomalla kiekon maalin etunurkasta sisään röyhkeän nousunsa päätteeksi. Syötöt osumaan Ville Välimäelle ja Henri Ahokkaalle.

Toisella erätauolla valmentaja Kuusinen oli pakotettu muutoksiin. JäHin valmentajalla ja villin lännen korttihuijarilla on sliipatun ulkomuodon, sulavan käytöksen ja paksun pinkan lisäksi neljäskin yhteinen piirre: molemmilla on usein hihassaan useita valttikortteja. Tällä kertaa tosin rosterin kapeuden takia Villellä oli hihassaan vain yksi valttikortti, mutta sen mies toki oikeaoppisesti pelasi: pörssikärki Matias Jääskeläinen siirrettiin puolustuksesta sentterin paikalle, Jussi Nykänen keskeltä laitaan, ja Heikki Vaajasaari laidasta puolustajaksi. Oliko valmentaja Kuusisen siirto nerokas, Panthers jo hieman kylläinen, vai jotain siltä väliltä, siihen en osaa vastata. Historian kirjoihin voi kuitenkin kirjoittaa kolmannen erän olleen ensimmäisen kaltainen, tuloksellisesti tasainen erä, molempien joukkueiden iskiessä kaksi osumaa. JäHin molemmista maaleista vastasi nimenomaan hyökkäykseen siirretty Matias Jääskeläinen. Miehen ensimmäiseen osumaan ei syöttäjiä merkitty, tilanteessa Matias nähdäkseni käytti tyypilliseen tapaan hyvin kroppaansa maalin edessä survoen lopulta limpun sisään vastustajien estelyistä huolimatta. Toinen maali olikin sitten jo sitä Matiaksen tapauksessa usein nähtyä klap-klap -osastoa. Tilanteessa Villet Välimäki ja Kuusinen sahasivat vastustajan puolustuksen poikki ja pinoon, jonka jälkeen Matiaksella oli kohtuu rutiininomainen työ siirtää kiekko maaliin tyhjältä takatolpalta. Olen nähnyt Matiaksen JäHi-uran aikana vastaavia tilanteita jo niin monta, että alan taipua sille kannalle, ettei kyse ole enää sattumasta. Matiaksen maaleista ja kolmannen erän tasaisuudesta huolimatta voitosta ei enää kolmannessa erässä kuitenkaan missään vaiheessa taisteltu. Panthers puolusti riittävän hyvin ja piti JäHin kurissa ja nuhteessa lopulta kohtuullisen vaivattoman oloisesti. Näin ollen loppunumerot 10-5 Panthersille, ja JäHi kotimatkalle tyhjin käsin.

Masentavan Lahden vierailun jälkeen JäHi suuntaa jo katseensa tulevaan lauantaihin, kun joukkue kohtaa kotipelissään Hakametsän kolmoshallissa Sablesin Nokialta. Sables on kaatanut JäHin jo kahdesti tällä kaudella, joten kotijoukkueella on kaiken järjen mukaan kova halu napata pisteet tällä kertaa.