Voitokkaan Uplakers 2 -ottelun jälkeen JäHi kohtasi kauden viimeisessä ottelussaan Urho II:n Suolahdelta. Aistin pelaajiston olemuksessa jonkinlaista keveyttä, jatkosarjan avausvoitto oli ilmeisesti avannut tiukkoja henkisiä umpisolmuja ja pudotellut apinoita selästä. Valmentaja Niemenmaalla oli käytössään täydet kolme kenttää pelaajia, joista mies olikin koonnut aika mielenkiintoiset ketjut, varsinkin ykkösketju lämmitti allekirjoittaneen sydäntä: sentterinä Petri Niemi (s.1979), laidoilla Jukka Laiho (s.1979) ja Jussi Nykänen (s.1978). Puolustajaparikaan ei enää ollut mitään ihan poikasia, Arto Manninen (s.1981) ja Jari Viskari (s.1984) edustivat nimittäin myös JäHin puolustuksen osalta sitä kokeneempaa osastoa. Kaupungilla liikkuneiden huhujen mukaan ykkösketjusta Petri ja Jukka olisivat mahdollisesti pelaamassa viimeistä otteluaan JäHin paidassa, mutta itse en sitä kyllä millään halua uskoa, kyseessä on kuitenkin kaksi JäHin johtavaa pelaajaa.

Urho II tuli ensimmäisen erän alkuun kuin perään ammuttu karhu, JäHi oli ensimmäiset minuutit melkoisessa mankelissa. Ottelun neljännellä minuutilla vierasjoukkue onnistuikin yllättämään JäHin maalinsuulla torjuneen Tuomo Liukun. JäHi sai takaiskumaalin jälkeen pakkansa paremmin kasaan, mutta pitkään näytti siltä että Urhon maalivahti ja puolustus ehtivät jokaisen kudin eteen. Pelin painopiste oli kuitenkin painettu tukevasti Urhon päätyyn. Luistelin ensimmäisen erän puolivälin jälkeen vastustajan vaihtopenkin ohi kohti JäHin vaihtoaitiota, ja mielestäni vastustajan vaihtopenkillä joku sanoi "niillä on yksi hyvä pelaaja". Saatoin kuulla väärin, tai en ymmärtänyt asiayhteyttä, mutta lause sai minut ajattelemaan, että siltä se JäHin peli saattaa joskus näyttää. Voin kuitenkin vakuuttaa, että JäHin johtavan taitoniekan, Matias Jääskeläisen, takana on myös muuta talenttia, mitä voi toki olla usein vaikea erottaa jos ei katso todella tarkkaan.

JäHi puski siis päätään Urhon puolustukseen, mutta kun hätä on suurin ja sankaria tarvitaan, niin se usein myös löydetään, ja vieläpä monesti samasta osoitteesta. JäHin maalipörssin kärkipään nimi, ja monen mielestä yhden kaikkien aikojen ahneimman JäHi-viimeistelijän, Sami Järvensivun, manttelinperijä, Kimmo Myllynen, sovitteli sitä kuuluisaa myskintuoksuista minkinnahkaista ratkaisijanviittaa lihaksikkaille hartijoilleen. Harri Saarinen ja Sami Niemenmaa pelasivat kiekon Kimmolle hyökkäyspäässä ringetteviivan tuntumaan. Kimmo viritti kuntotestissä ikäisekseen A-luokan tuloksen tehneen vartalonsa kuin varsijousen, ja lähetti tappavan tarkan ja kovan laukauksen Urhon maalin ylänurkkaan. JäHin vaihtopenkillä alkoivat välittömästi bileet Kimmon nostaessa kätensä jälleen kerran kohti Kaukajärven sentterin kirkkaita valoja. Kun maalihanat oli saatu auki, seurasi jatkoa jo melkein heti seuraavassa vaihdossa. Tällä kertaa Jouni Anttila ja Henry Vähä-Ruohola alustivat, ja Matias Jääskeläinen tinttasi kiekon rysään. En tietenkään pysty sanomaan mitä muut tunsivat, mutta itse muistan sillä hetkellä olleeni onnellinen. Matiaksella ja JäHillä on kokonaisuudessaan takanaan henkisesti ja fyysisesti raskas kausi, joten maali meni kyllä mielestäni ehdottomasti oikealle miehelle. JäHi joutui erän lopussa alivoimalle, joka muuttui tasavajaaksi. Onni Aalto käytti lisääntyneen tilan hyväkseen vieden JäHin 3-1 -johtoon Oliver Schärerin ja Artturi Koskelan toimiessa syöttäjinä. Ensimmäiselle erätauolle mentiin siis JäHin kannalta mukavissa tunnelmissa. Numerot olisivat tosin voineet olla hyvinkin toisin päin, koska Urholla oli JäHin painostuksen keskellä omat hyvät paikkansa, mutta Tuomo Liukku oli Jähin maalilla mies paikallaan ottaen 12 koppia.

JäHi tuli toiseen erään terävänä Jari Viskarin vapauttaessa Artturi Koskelan maalintekoon jo erän toisella minuutilla. Tämän jälkeen maalivahdit molemmissa päissä pitivät numerot ennaltaan, vaikka tilanteita kyllä riitti. Muun muassa Jukka Laiho petasi Petri Niemelle poikittaissyötöllä tuhannen taalan paikan, mutta Petri napautti kiekon harmillisesti vain tolppaan. Erän puolessavälissä vierasjoukkueelle tarjottiin tilaisuutta tulla takaisin peliin, kun JäHi otti kaksi peräkkäistä jäähyä. JäHin alivoima oli kuitenkin lauantaina laadukasta Tuomon toimiessa viimeisenä tukkona, eikä Urho pystynyt maalintekoon. Erän lopussa JäHi iski nopeassa tahdissa kaksi maalia lisää. Ensimmäisessä Matias Jääskeläinen ja Henry Vähä-Ruohola sahasivat Urhon puolustuksen poikki ja pinoon, jonka jälkeen valmentaja Niemenmaa hoiti viimeistelyhommat. Maali oli niin kaunis että pyyhin kurttuiselta poskeltani muutaman onnenkyyneleen. Alusasussakin tuntui jotain kosteutta, mutta todennäköisesti kyseessä oli vain normaali urheilusuorituksen aikana tapahtuva elimistön yritys viilennykseen, eli hikoilu. Erän viimeisellä minuutilla JäHi iski vielä ylivoimalla, kun usean epäonnistuneen alueelleviennin jälkeen Arto Manninen pelasi pitkällä syötöllä Kimmo Myllysen laidalta läpisyöksyyn. Kimmo löysi vielä upeasti tyhjälle takatolpalle hiipineen Jukka Laihon, joka ei tuollaisesta paikasta erehdy. JäHi voitti siis toisen erän 3-0, mutta kuten ensimmäisessäkin erässä, toisinkin olisi voinut käydä. Tuomo Liukulle merkittiin nimittäin jälleen virkaveljeään enemmän torjuntoja, tällä kertaa 13.

Kolmas erä alkoi kuten toinenkin erä, eli Artturi Koskelan maalilla. 7-1 -tilanteessa JäHin ottelussa hyvin toiminut viisikkopeli alkoi yskiä, ja Urholla oli jatkuvasti vapaita maalintekopaikkoja. Tuomo Liukku JäHin maalilla oli kuitenkin kuin elävä muuri pysäyttäen kiekon toisensa jälkeen. Hieman ennen erän puoliväliä nähtiin pieni nujakka, kun Henry Vähä-Ruoholalla ja Urhon pelaajalla oli pientä erimielisyyttä. Tilanteessa molemmille tuomittiin väkivaltaisuudesta kahden minuutin rangaistukset, mutta hässäkän aloittanut Urhon pelaaja sai tilanteesta myös 10 minuutin käytösrangaistuksen. Urho iski seuranneella tasavajaalla kavennuksen, kun vastustajan hyökkääjä onnistui yllättämään Tuomon napauttamalla päädystä kimmonneen viivalaukauksen maalin ylänurkkaan. Reilut viisi minuuttia ennen loppua Urho viimeisteli vielä toisen kavennusosuman, ja kun loput minuutit pelistä lähinnä pelailtiin pois ilman suurempia intohimoja, otti JäHi mukavan 7-3 -voiton.

Ottelun jälkeen Petri Niemi julisti virallisesti JäHi-uransa päättyneeksi jakaen kaikille pelaajille tikkunekut kiitokseksi menneistä vuosista. Itse en tosin vieläkään halua uskoa että Petrin kaltainen nuori mies lopettaisi kilpasarjoissa pelaamisen, annettavaa olisi varmasti vielä paljon. Mutta jos nyt näin ikävästi kävisi, niin kiitän itseni ja koko JäHin puolesta Petriä menneistä vuosista. Vaikka JäHin toiminta keskittyykin urheilun ympärille, niin ainakin omalla kohdallani kyse on myös paljon muusta. Presidentti Mauno Koivisto totesi joskus mielestäni viisaasti: "tärkeää ei ole suunta vaan liike". Petrin seurassa liikettä on riittänyt kentällä, etenkin miehen tavaramerkki, klassinen perstaklaus, on piirtynyt mieleeni hyvin elävästi. Petrin tarjotessa takapuoltaan ei vastustajalle usein jää muuta tehtävää kuin yrittää nauttia ilmalennosta. Kentän ulkopuolella 'Nipasta' on ainakin minulle syntynyt kuva älykkäästä, luotettavasta ja reilusta suomalaisesta miehestä. Hieno mies, hieno JäHi-ura, hieno viimeinen(?) peli. Hattu kouraan, kiitos ja kumarrus, ja tietysti toive että jatkossa törmäämme myös muissa ympyröissä. Tämä itse asiassa on kohtuullisen varmaa, koska JäHiläiset monilahjakkaina pelaavat jääkiekon lisäksi myös rullakiekkoa ja puistofutista, Petrin toimiessa jokaisessa lajissa johtavana pelaajana.

JäHi pelasi kaudella 2018-2019 22 sarjaottelua, joista se voitti neljä ja pelasi kaksi kertaa tasan. Kautta ei voi täten missään nimessä kutsua menestykseksi, mutta lopun kaksi voittoa loivat ainakin itselleni uskoa tulevaan. JäHi kiittää kaikkia kannattajia, toimihenkilöitä, tuomareita, hallihenkilökuntaa, makkaranmyyjiä, vastustajia ja suomalaista yhteiskuntaa siitä, että kaikki yhdessä mahdollistivat taas yhden jääkiekontäyteisen talven. En voi väittää tietäväni paljonkaan, mutta sen tiedän, että ensi syksynä JäHi tulee taas, ja entistä kovempana.