Vakuuttava kotirevanssi Ahmoista

Stop the press! Nyt se on virallista: keskiverto JäHi-peluri on kuin Teemu "buhuu kun mua ei enää päästetä pelaan" Selänne. Ainakin siis jos keskimittoja katsotaan, 182/87. Vähän lähteestä riippuen Teemu on ollut sentin ja parin kilon sisällä tuosta lähes koko uransa. Keskiarvojähiläinen tosin kelluu hieman paremmin rasvaprosentin huidellessa 19 hujakoilla - vaikka onhan Teemukin muutaman kilon lisää kerännyt vanhoilla päivillään. Silmämääräisesti arvioituna Kiekko-Ahman pelurit olivat 10 cm, 10 kg ja 10 vuotta JäHiä perässä, joten ei ihme että ottelun loppulukemat olivat melko murskaavat lauantaina. Kasperi Kapanen ei ihan vielä ole Teemu, nääs.

JäHi otti ohjat haltuunsa heti ottelun alusta ja ensimmäinen maali nähtiinkin jo alle minuutin pelin jälkeen Timo Komun pujahtaessa läpiajoon Arto Mannisen maukkaasta pystysyötöstä. Ottaen huomioon Arton viime kauden "tehot" 0+0=0, on miehen tämän kauden aloitus ollut jotain aivan käsittämätöntä: kaksi yläpesälämäriä ja yksi läpisyöttö kahdessa pelissä. Siitä on hyvä ponnistaa. Tämän jälkeen JäHi taisi kolistella putkia pariinkin otteeseen, kunnes Jari Viskari onnistui ylivoimalla erän puolivälissä Sami Niemenmaan tarjoillessa lämäripaikan ja Petri Niemen hoitaessa maskeerauksen. Vielä muutama tolppalaukaus ja erän loppuun Jussi Nykäsen ja Timo Komun maalit, niin ottelu olikin sitten melkein siinä. Yhden ottelun verran siinä siis onneksi vain meni totutellessa isonnettuun hyökkäysalueeseen.

Toinen ja kolmas erä eivät JäHiltä paljon hienouksia vaatineet ja tarvittavat maalit ja vähän päällekin iskettiin tasaisen tappavaan tahtiin. Arto Mannisen yläpesälämyn jälkeen Jussi Nykänen ujutti illan toisensa (ja jo kauden kolmantensa!) vanhalla kämmen-rysty-kämmen-harhautuksella Oliver Schärerin läpisyötön avustamana. Kauden maalitilinsä saivat auki myös Markus Ojanen (kuudes läpiajo toden sanoo), Tuomas Männistö (lahjajättö vastustajalta parhaaseen vetosektoriin) ja Matti Kinnari (napakka ranari keskeltä vastustajan jäähyä odotellessa). Valitettavaa oli se, että parin lapsuksen myötä päästettiin Kiekko-Ahmat rikkomaan Ville Kivimäen nollapeli vielä päätöserässä. Noh, tuleehan noita nollapelejä vielä.

Maalien lisäksi pelissä ihastutti JäHin yritteliäs pelaaminen, sekä Jussi Nykäsen pehmeät kädet - siinä kiekko liikkui kuin punakoneella ikään, kun Jussin laskin teki työtään ja tarkan viimeistelyn lisäksi mies petasi paikkoja kavereille. Jos joku olisi ennen kautta sanonut, että Juse johtaa JäHin maalipörssiä kahden ottelun jälkeen, olisin ollut aivan samaa mieltä. Hienoa olla kerrankin oikeassa! Kummastusta taas aiheutti se seikka, että JäHi istui jäähyllä yhtä monesti kuin vastustaja, mikä ei mailaviidakkoon nähden tuntunut aivan oikeutetulta. Onneksi tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta ottelun kulkuun sen suuremmin. Pieni tilastoihme on sekin, että vaikka Sami Niemenmaa kovasti säästelee syöttöjään pelin aikana, keräsi mies silti tehot 0+4. Taisi kiekko karata pari kertaa sopivasti ihan vahingossa? Ymmärtäähän sitä miehen säästelyn näin ekassa pelissään, ehkä se syöttömoodi siitä kauden mittaan löytyy ja tehot ovat vieläkin komeammat.

Ensi lauantaina vastus onkin sitten kertaluokkaa kovempi, kun JäHi luistelee tappioitta kulkeneen rakkaan paikallisvastustajansa AHK:n vieraaksi viereiseen halliin. Iso jää, iso tunnelma odotettavissa. Kaikki joukolla jäätä särkemään!

- The Observer