Hokkarit - JäHi

JäHi lähti viikonlopun peleihin neljän ottelun tappioputkessa. Etukäteen ajatellen viikonloppu vaikutti haastavalta, koska vastassa oli lauantaina syksyllä pelkkiä voittoja napsinut Hämeenkyrön Hokkarit, ja sunnuntainakin sarjan kärkipäässä majaileva HPK Icedogs.

Lauantain peli Hokkareita vastaan pelattiin Hämeenkyrössä suhteellisen runsaslukuisen yleisön edessä. JäHi oli saanut jalkeille kolme täyttä kenttää pelaajia, maalinsuulla aloitti Ville Kivimäki. Ensimmäinen erä oli numerollisesti tasainen, erän ainoan maalin iski Hokkarit. Hokkarit kyllä hallitsi peliä aika lailla mielin määrin, mutta JäHin puolustus Ville Kivimäki viimeisenä lukkonaan onnistui estämään yhtä lukuunottamatta kaikki Hokkarien maalintekoyritykset. Ainoa maali syntyi Hokkareiden onnistuttua keskialueen takakarvauksessa, josta lähteneen 3-2 -hyökkäyksen ensimmäisen laukauksen Ville vielä torjui, mutta reboundissa oli ensin vastustajan pelaaja joka pääsi nostamaan kiekon tyhjään maaliin.

Toinen erä oli ensimmäisen tapaan numerollisesti tiukka, mutta pelin hallinta oli edelleen totaalisesti kotijoukkueella. Erässä vihellettiin jäähyjä yhteensä 33 minuuttia, josta suurin osa aiheutui Hokkarien pelaajan lennettyä suihkuun keihästyksestä. JäHin ylivoima oli lauantaina todella surullista, minkäänlaista pakkopeliä joukkue ei saanut aikaan, vaan Hokkarit hallitsi kiekkoa myös alivoimalla. Kotiyleisö muisti myös kertoa tämän faktan kaikille, vaikka se tuskin oli tarpeen, sen verran surkeaa JäHin yv-peli oli ja jokainen paikalla ollut sen omin silmin pystyi todistamaan. Hokkarien pelaajien luistelunopeus oli kautta linjan huomattavasti JäHin pelaajia parempaa, ja vaikka luistelunopeus jääkiekossa ei ole kaikki kaikessa, niin pelaaminen on kyllä kentällä merkittävästi hitaammalle joukkueelle haasteellista. Yksi hyvä JäHi-suoritus on pakko nostaa esiin: JäHi lähti omasta päästä hyökkäykseen, jossa Olli Marttila antoi maalin takaa Arto Manniselle pakki-pakki -syötön, Arto jatkoi kiekon maalin edestä leikanneelle Jussi Nykäselle, joka lähetti oikealta laidalta Petri Nykäsen vauhtiin. Petri näki vasemmalla laidalla viilettävän Artturi Koskelan, jolle hän tarjoili nappisyötön täyteen vauhtiin. Artturi polki laidalta läpiajoon mutta valitettavasti läheltä maalia tapahtunut viimeistely-yritys kilahti yläristikkoon. Hokkarien maalivahti torjui lauantaina yhteensä 23 kertaa, mutta kovin montaa vaarallista tilannetta niihin torjuntoihin ei sisältynyt. Artturin paikka oli mielestäni JäHin pelin paras paikka. Maalia siitä ei siis valitettavasti syntynyt, ja kun Hokkarit teki erässä taas yhden maalin, mentiin kolmanteen erään tilanteessa 2-0.

Valmentaja Jere Mäkelä valoi kopissa joukkueeseen taistelutahtoa, koska kahden maalin tappioasemahan on jääkiekossa se kaikkein pahin. JäHin entinen valmentajavelho Petri Väisänen ei montaa asiaa maailmassa pelännyt, mutta pelkäsi kyllä 2-0 -johtoasemaa. En tiedä pelkäsikö Hokkarien valmennusjohto 2-0 -johtoasemaa lauantaina vai ei, mutta kentällä Hokkareista ei ollut pelkoa havaittavissa. Kolmannen erän alkuun kotijoukkue iski massiivisen paineen JäHin alueelle, jossa Ville Kivimäki torjui kiekkoja lähes kaikilla ruumiinosillaan, ja menetti jossain vaiheessa jo mailansakin. Maalin syntyminen näytti useaan kertaan täysin varmalta, mutta JäHin maali oli kuin noiduttu eikä kiekko sinne tietään löytänyt. Fantasioissani kirjoittaisin tähän raporttiin että JäHi sai tästä voimaa ja iski kolme nopeaa maalia lamauttaen Hokkarit ja hiljentäen yleisön. Todellisuudessa JäHi ei kolmannessa erässä kovin lähelle maalintekoa yltänyt. Hokkarit sen sijaan iski erän puolivälin jälkeen kolmessa peräkkäisessä vaihdossa maalin siirtyen 5-0 -johtoon. Lopussa kotijoukkue teki vielä av-osuman kuin kirsikaksi kakun päälle voittaen ottelun näin ollen selvästi lukemin 6-0.

Ville Kivimäki otti lauantaina 51 koppia ollen jälleen JäHin selvästi paras pelaaja. Kenttäpelaajien saamattomuus hyökkäyspäässä ja ylivoimalla selittynee vastustajan ylivoimaisuudella, varsinkin kahdessa ensimmäisessä erässä joukkue kuitenkin taisteli hyvällä asenteella, mistä kertoo sekin että Hokkarit onnistui molemissa erissä iskemään vain yhden osuman. Kolmannessa erässä JäHiltä taisi loppua kunto ja sen jälkeen usko, kun kotijoukkue iski kolme nopeaa maalia. Olen aina ajatellut, että minulla on hyvä mielikuvitus, mutta jopa minun on vaikea kuvitella sellaista tapahtumien sarjaa jossa JäHi olisi lauantaina poistunut kaukalosta voittajana. Hokkarit vaikutti valitettavasti JäHiin verrattuna eri sarjan joukkueelta. 6-0 -numerot ovat karut, mutta numerot olisivat voineet helposti olla paljon rumemmatkin.

 

JäHi - HPK Icedogs

Lauantain rökäletappio niskassa ei ollut helppo lähteä sunnuntain kotipeliin mutta toisaalta tunnetun urheilijan sanoin: jokainen tsäänssi on mahdollisuus. JäHi sai sunnuntainkin otteluun kolme ketjua kasaan, pelaajistossa toki tuli pieniä muutoksia. Maalin suulla aloitti Jukka Hylli.

Lauantaina Hokkarit iski kahdessa ensimmäisessä erässä vain maalin molemmissa, mutta sunnuntaina HPK Icedogs venytti verkkoja ensimmäisessä erässä neljä kertaa: ensimmäinen maali syntyi jo heti ottelun ensimmäisessä vaihdossa. Pelillisesti JäHi oli sunnuntaina paremmin mukana, joukkue sai huomattavasti enemmän tilaisuuksia hyökkäyspäässä, ja ylivoimalla pakkopeliäkin saatiin aikaiseksi useammankin kerran. Hokkarit karkasi 3-0 -johtoon, mutta sen jälkeen JäHikin pääsi tulostaululle ensimmäistä kertaa viikonlopun aikana: Jussi Nykänen väänsi aloituksesta kiekon Artturi Koskelalle, joka pelasi sen viivalle Jari Viskarille. Jari ampui matalan lyöntilaukauksen, joka osui tolppaan ja kimposi siitä maalivahdin varusteista takaisinpäin verkon perukoille. JäHin ilo maalista jäi kuitenkin lyhytakaiseksi, kun vieraat iskivät minuutin päästä kavennusosumasta jo neljännen maalinsa.

Valmentaja Jere Mäkelä ei ollut erätauolla tyytyväinen joukkueen otteisiin. Totta oli, ettei joukkue onnistunut omassa päässä niin hyvin kuin lauantaina, vaikka on pakko myös myöntää että vierailijat viimeistelivät kliinisesti hyvillä rannelaukauksilla tai nopeilla vastahyökkäyksillä.

Toisessa erässä pelattiin erän ensimmäinen puolisko ilman maaleja, molemmat joukkueet pääsivät kokeilemaan ylivoimaa, mutta tuloksetta. JäHillä oli muutama erittäin hyvä paikka, mm. Arto Manninen pääsi tinttaamaan hyvältä paikalta vastakiekkoon atleettilämärin, mutta valitettavasti HPK Icedogsin maalivahdin hanskakäsi oli liian nopea. Erän puolivälissä elettiin pelottavia hetkiä, kun alivoimalla kiekontavoittelutilanteessa Tatu Suoniemi törmäsi HPK Icedogsin pelaajaan joka lensi pää edellä päin laitaa. Kaikeksi onneksi ilmeisesti pahimmalta vältyttiin tilanteessa, kun Icedogsien pelaaja kentältä saateltaessa oli tajuissaan ja kaikki raajat näyttivät liikkuvan. Tuomaristo katsoi tilanteessa Tatun syyllistyneen laitataklaukseen pelirangaistuksen arvoisesti. Tuomio oli varmasti oikein, mutta vaikka en ole tuomari enkä muutenkaan todennäköisesti kovinkaan kummoinen jääkiekon asiantuntija, niin mielestäni tilanteessa kävi vain hirveän huono tuuri kaikin puolin. Tatulla ei varmasti missään nimessä ollut tarkoitus vahingoittaa vastustajaa, mutta hän ei nopeassa ja yllättävässä tilanteessa enää millään pystynyt pysäyttämään kohtuullisen kovaa vauhtiaan kun vastustaja menetti tasapainonsa laidan lähellä. Mutta kuten sanottua, onneksi pahimmalta ilmeisesti vältyttiin, mikä nyt on kaikkein tärkeintä. JäHi pelasi tilanteesta seuranneet 5-3 - ja 5-4 -alivoimatilanteet hyvin eikä HPK Icedogs onnistunut lisäämään johtoaan. Valitettavasti kuitenkin erän loppupuolella vierailijat iskivät vielä kaksi maalia lisää joista toisen ylivoimalla, siirtyen näin ollen jo 6-1 -johtoon.

Viimeisessä erässä voitosta ei enää pelattu. HPK Icedogs iski erän alkuun kaksi nopeaa maalia. JäHikin onnistui viimeistelemään toisen maalinsa. Olli Marttinen ja Jari Viskari pelasivat Jere Mäkelän vauhtiin oikeaan laitaan, ja Jere pääsi iskemään oman reboundinsa verkon perukoille. JäHi otti erän loppuun vielä muutaman rangaistuksen mutta enempää maaleja ei ottelussa enää nähty, joten HPK Icedogs otti selkeän 8-2 -voiton.

Viikonlopun maaliero 2-14 on surullista luettavaa, mutta on muistettava että vastassa oli sarjan kärkipään joukkueita. Fakta on kyllä kuitenkin myös se, että ainakin sunnuntaina JäHi pelasi heikosti. Tämän viikon lauantaina edessä on vieraspelimatka Jämsään, jossa vastaan asettuu Jämsänkosken Ilves. Sunnuntain otteilla sieltäkään on tuskin tuliaisia luvassa, joten toivoa sopii että JäHi löytää jostain uudelleen taistelutahtonsa ja peliotteensa. Hienon avausvoiton jälkeen on tullut jo kuudesti takkiin, joten nyt olisi jo ryhtiliikkeen paikka.